Pro Martin W-300. Tämä tarvitsee nyt uuden kannen. Vanha kansi on laminoitu ja ajan kanssa talla irtosi ja vei mukanaan sen ensimmäisen kerroksen puuta. Uuden tallan laittaminen ei sitten mitenkään korjannut tilannetta vaan kansi taipui niin paljon kielten vedosta että päädyin ratkaisuun tehdä tähän uusi kansi. Kaula, otelauta, sivut ja pohja ovat ihan ok. Nauhat menee tietenkin uusiksi.

Aika tumma on ollut lapaviilu alkujaan.

Nauhat poistettu ja veistä apuna käyttäen otelautaa irrottamaan.

Uusi kansi jo odottelee ensi syksyä.

Uusi kansi liimauksessa.

Laitan samanlaisen rimoituksen kuin toissa talvena tekemääni Dreadnoughtiin.

Siisti yksinkertainen rosetti tällä kertaa.

Ääniaukko avattuna uudessa kannessa.

Kannen rimojen liimaus. Yksi kerrallaan.

Kannen rimat alkaa olla sillä lailla karkeasti muotoiltu. Pari rimaa puutuuu, toisen voin liimata vasta kun näen millainen kaulablokki Pro Martinissa on. Toinen puuttuva on tallan alle tuleva tuki.

Otelauta lähti sitten kuitenkin lämmittämällä ja veitsen terää apuna käyttäen aika helposti irti. Ja kaiken lisäksi se säilyi ihan ehjänä. Eikä muuten ollut kalanpyrstöliitosta vaan kansi oli liimattu päälimmäiseksi kaulablokkiin kiinni. Onneksi en alkanut höyryttämään koko kaulaa irti vaan päätin yrittää irrottaa otelaudan ensin.

Kansi irtosi ottamalla ensin Dremelillä reunalista irti ja sitten sahaamalla kansi pois.

Aika karun näköinen oli se kansi sisäpuolelta. Yksi pikkurimoista oli aivan eri puuta, taisi olla pätkä irti sahattua laminoitua sivua. Tallan alla oleva tuki oli ilmeisesti kuusta, ja sahattu melkein kahteen osaan. X-liitoksessa oli ainakin 1 mm rako.

Nyt sitten sovittamaan uutta kantta tilalle. Sitten taas otelauta paikoilleen ja uudet nauhat.

Kansi paikoillaan. Nyt sitten tekemään uutta tallaa vanhan tilalle.

Kaulasta lakat pois ja pyöristystä V-profiilisen kaulan tilalle.

Puhdasta ja pyöreämpää kaulaa tuli. Sopii paremmin minun käteen nyt.

Talla muotoiltu alustavasti, liian paksu tosin vielä. Otelauta on vielä liimaamatta, siitä saa sitten mitattua tallan korkeuden. Reunalistoille ajettu urat kanteen.

Reunalistahommat alkaa olla loppusuoralla. Alkuperäisen malliset muovilistat.

Nauhat otelaudassa ja reunalistat kiinni. Nyt sitten vaan tallalle paikkaa mitaamaan ja liimaamaan ja sitten intonaatiota hakemaan. Uusi luusatula pitää myös muotoilla ja säätää oikeaan korkeuteen.

Kunnon viritinkoneistot pitää olla.

Tallan liimaus menossa.

Enää puuttuu reikien poraaminen tallanastoille ja varsinaisen tallauran jyrsiminen.

Valmiina ensimmäisiin kieliin.

Vielä puuttuu pintakäsittely mutta se tehdään myöhemmin talvella parin muun kitaran kanssa samaan aikaan. Ensin laitetaan vähän sellakkaa suojaksi kanteen. Soi taas niin kuin kitaran pitä soida. Tällä kannella mennään seuraavat vuosikymmenet.

... jatkuu...

Copyright © 2011-2020  Simo Ylönen